Tuntuu kuin olisimme Hepun kanssa löytäneet seuraavan asteen yhteyden. Yskän takia tuli taas treenitaukoa, mutta keskiviikkona päästiin taas vauhtiin tokotreeneissä. Treenattiin paikkista ja seukkua. Paikkiksessa oli aluksi taas ryömimisongelmia, mutta kun tehtiin lyhyitä "minä kierrän Heppua"-harjoituksia, niin rupesi taas ote löytymään. Heppu oli koko ajan tiiviisti mukana. Seuraamiset meni todella mallikkaasta. Pikkasen Heppu jää taakse, mutta pysyy samassa kohtaa koko ajan. Itselle on vähän haastavaa, kun pieni koira jää taka-alalle, niin kun katsoo itse eteen, ei koiraa näe ollenkaan. Muutamia uusia treeni-ideoita saatiin. Kouluttajan mielestä voidaan vielä jatkaa pallolla palkkaamista lyhyiden pätkien jälkeen. Sillä voisi saada Hepun vähän eteenpäin. Lisäksi harjoiteltiin askelia sivulle. Ne olikin sitten todella haastavia, mutta Heppu yritti kovasti. Näitä on todella helppo harjoitella kotona, ja niissä koira oppii hahmottamaan itseään. Näitä ja paikkista nyt sitten treenaillaan kotona. Pääsen varmasti kohta jo vähän tökkimään Heppua :). Parasta treeneissä oli kuitenkin meidän uusi yhteys. Kouluttajakin sanoi, että Heppu oli kuin eri koira. Heppu tuijotti mua intensiivisesti koko treenin ajan asenteella "mitätehäämitätehäämitätehää??". Paras Heppu!
Keskiviikkona käytiin myös trimmissä. Kokonaiset kolme tuntiahan siellä taas meni kunnes koira löytyi karvojen seasta. Heppu oli jo paljon kiltimpi kuin ensimmäisellä kerralla. Muutamia kertoa Heppu yritti näykätä ja muutaman kerran näytti hampaita, mutta sitten alistui kohtaloonsa. Upea koirahan sieltä tuli esiin.
