Eilen päästiin vihdoin kokeilemaan raunioita. Tämä harrastus on ollut minulla mielessä siitä asti, kun koiran tuloa ja mahdollisia harrastuksia ruvettiin pohtimaan. Hepun luonne ja nenänkäyttö taipumuset ovat vain vahvistaneet käsitystä, että tämä voisi olla meille sopiva juttu. Treenipaikat on ollut aika tiukilla, mutta nyt onneksi onnisti; Vantaan palveluskoirilla oli tilaa yhdessä ryhmässä.
Treenit palasivat kesätauolta, eikä treenaajia ollut paikalla meidän lisäksi kuin yksi ja kouluttuja. Tämä oli tietysti hyvä, kun oli aikaa kysellä ja katsella ympärilleen. Kääntöpuolena, että ei nähnyt muita koira työssä, kun oli itse maalimiehenä. Heppu oli aivan innoissaan uudesta paikasta, mutta tajusi heti että täälläkin työkennellään yhdessä; juoksi innoissaan ympäriinsä, mutta tuli heti kutsuttaessa luokse. Ensimmäisenä tehtiin ihan helppo harjoitus, missä maalimies näytti Hepulle, että lähti palkkaherkkujen kanssa piiloon. Heppu näki mihin päin maalimies meni, ja lähti käskystä perään kuin raketti suoraan maalimiehen syliin. Ensimmäisen harjoituksen perään käveltiin raunioilla; Heppu tutki innokkaasti uutta ympäristöä ja meni ennakkoluulottomasti erilaisiin paikkoihin ja koloihin (tapansa mukaan häntä heiluen hirveellä kiireellä :) ). Toisena harjoituksena tehtiin kuten ensimmäisessä paitsi, että Heppu ei nähnyt mihin piiloon maalimies meni ja piilo oli vähän vaikeampi. Kun maalimies hävisi Hepun näkyvistä herkkujen kanssa, alkoi hirveä haukku ja ulina. Kun päästin irti, Heppu lähti jalat täristen maalimiehen suuntaan. Muutamalla pupuloikalla Heppu löysi maalimiehen. Heppu oli niin elementissään! Itselläkin oli oikein kivaa, kun näki, miten koira nautti.
Maalimiehenä muille
Treenien jälkeen mentiin vielä 'tottis ja kettis' -kentälle katsomaan ketteryysesteitä. Kokeiltiin muutamaa, metalliputkea, epämukavaa alustaa, keinua ja heiluvaa lankkua. Kaikki onnistui hyvin. Kotona Heppu oli aivan poikki, nukahti nalle kainaloon olohuoneen lattialle.
Kiva uusi harrastus!
