Ahvenanmaalla vaeltelemassa

Joskus on mukavaa kokeillä erilaista vaellusta. Helatorstain ansiosta päätimme viettää miniloman Ahvenanmaalla rinkat selässä. Vaeltamiseksi reissua ei ehkä täysin voi kutsuja, mutta kävellen liikuttiin ja Heppu nautti.

Matkaan lähdettiin torstaiaamuna lautalla Galtbyn satamasta kohti Sottungan saarta. Matka kesti 3,5h, jonka vietimme tuulisella kannella. Koirat eivät olleet tervetulleita sisätiloihin, joten Heppu pääsi viltin sisään lämmittelemään. Umpijäässä, kaikki vaatteet päällä vihdoin saavuimme Sottungan saarelle. Saarella meillä oli reilu pari tuntia aikaa tutustua luontoon ennen seuraavaa lauttamatkaa. Hepun iloksi pääsemmekin meikein satamasta luontopolulle metsään. Maasto oli hyvin nopeasti vaihtuvaa; helppokulkuinen kallio muuttui hetkessä vaikeakulkuiseksi pöheiköksi. Mukavassa auringonpaisteessa oli mahtavaa ihailla idyllisiä maalaismaisemia ja nauttia itsetehtyjä myslipatukoita kalliolla.

Sottungasta jatkoimme lautalla Överöhön. Puolen tunnin matka kannella sujui paljon lämpimämmissä merkeissä kuin aikaisemmin päivällä. Överössä meitä odotti 17km asfalttipätkä Föglön suurimpaan "kaupunkiin" Degerbyhyn. Alkumatka sujuikin hyvin hienoissa maisemissa, mutta loppumatkasta alkoi koko porukka väsymään. Heppuakin alkoi kyllästyttää asfaltilla käveleminen, varsinkin kun tien molemmilla puolilla oli metsää. Yöpaikkana meitä odotti B&B Degerby Mat&Cafe. Heppu odotti kovasti talon kissan tapaamista (joka onnistuttiin siltä illalta onneksi välttämään). Seuraavana aamuna sitten törmästtiin kissaan portaikossa. Kissa sai Hepun juoksemaan ritiläportaat alas ensimmäistä kertaa ikinä. Tämän jälkeen ei ollut enään ongelmaa ritiläportaista.

  
Toisena päivänä jätettiin rinkat Degerbyhyn ja lähdettiin tutustumaan Föglön eteläpuoleen. Osin sateisesta päivästä huolimatta maisemat oli hienot ja idylliset. Heppua tosin taisi kiinnostaa joutsenet enemmän kuin maisemat.

Lauantaiaamuna suuntasimme aamulenkin jälkeen taksilla (kyllä tämä oli luksusvaellus :) ) takaisin Överöhön ja sieltä lautalla Kökariin. Päivä oli todella lämmin, joten nautiskelimme auringosta kannella. Heppu taisi olla aika väsynyt, kun välillä jopa nukkui. Kökarissa veimme kamat mökkiin ja suuntasimme kahvilan kautta luontopolulle. 7 kilometrin mittaiseen luontopolkuun oli hyvin saatu mahtumaan saaren historiaa pronssikaudelta toiseen maailmansotaan ja erilaista luontoa: suota, koivikkoa, kallioita ja rantaa. Olimme ensimmäisenä päivänä nähneet kuolleen kyyn tiellä, joten tömistelimme luontopolulla hyvässä jonossa Heppu keskellä. Heppu ei oikein välittänyt jonomuodostelmasta, kun olisi halunnut pomppia kiveltä toiselle. Ei onneksi käärmeitä näkynyt. Loppuvaiheessa alkoi Heppu olla jo aivan valmis nukkumaan. Lenkin jälkeen Heppu kävi vilvoittelemassa meressä. Hepulla kävikin hyvä tuuri, kun mökki oli neljälle eli Hepullekin oli oma sänky.

Hyvin nukutun yön jälkeen kävimme vielä aamulla tutustumassa saaren kirkkoon ja keskiaikaisiin kappelin perustuksiin. Sitten odottikin kylmä 2,5h lauttamatka takaisin Galtbyhyn. Heppu käärittiin vilttiin ja ja rinkan sadesuojaan lämpimään.

Punkkiosio: Heppu sai muutama viikko sitten punkkitabletin, joka tappaa punkit, jotka pääsee puremaan. Reissun punkkisaldo oli yksi kuollut kiinnittynyt punkki ja kaksi elävää käveli Hepun turkilla. Uskoisin, että aika vähällä selvittiin. Punkkitarkastukset tehtiin lähesjoka välissä, varsinkin ennen sisään tuloa.

Russelien tokokoulutuspäivä

Sunnuntaiaamuna heräsimme aivan liian aikaisin ja suuntasimme kohti Tamperetta ja russelien tokokoulutuspäivää, kouluttajana Riikka Pulliainen. Porukka oli jaettu kahteen osaan; aamulla alottelevat ja ALO/AVO koirakot, ja iltapäivällä VOI/EVL koirakot. Koulutus oli saanut harmittavan vähän russeleita liikkeelle; aamulla meitä oli Hepun lisäksi vain yksi toinen russeli. Mutta se ei onneksi menoa haitannut.

Päivä oli erittäin antoisa. Ennen aloitusta meille opetettiin, että me olemme namiautomaatteja, ja myös helpoista asioista pitää palkata, jotta ne pysyvät mielekkäinä (tämä oli jo siis ensimmäinen asia, mitä olen tehnyt väärin :) ). Erityisen tärkeänä Riikka piti perusasennon palkkaamista, jolloin koira automaattisesti haluaa tarjota perusasentoa. Riikan tapa kouluttaa perustuu pääasiassa positiiviseen palkkaukseen, mutta koirasta riippuen voi myös kieltää väärää toimintaa. Aikaa meillä oli varattu neljälle koirakolla kolme tuntia, joten kerkesimme (lähes aikarajoissa) kaikki koulutettavaksi kaksi kertaa. Olimme ensimmäisenä. Heti, kun tulin kentälle, sain jo ensimmäisen tärkeän neuvon; ei kannata aloittaa pyytämällä koiraa sivulle ja lähteä seuraamaan, koira pitää saada innostumaan ja mukaan tekemään. Muutamalla kiepillä itsensä ympäri Heppu innostu ja tarjosi sivua aivan eri intensiteetillä (miten voikin joku olla noin pienestä asiasta kiinni). Meidän ensimmäisella osuudella aiheena oli sosiaalinen palkkaaminen ja palkkaaminen yleensäkin. Esim juuri näillä kiepeillä ja omalla riehumisella sain Hepun innostumaan ja vireen kohdilleen; Heppu pysyi hyvin kontaktissa myös liikkeiden välissä. Ei yhtään haistelu ongelmaa eikä yhtään karkaamista, JIPPII! Riikan mukaan riittävän usein tapahtuva palkkaaminen pitää koiran motivoituna, jolloin se unohtaa omat hommat ja haluaa työskennellä mun kanssa. Kontakti Hepulla oli hyvä, kun minä katsoin koiraan, mutta kun Riikka pyysi minua katsomaan seuraamisessa eteenpäin, Heppu kyllä seurasi, mutta samalla siirtyi vähän kauammaksi ja hävitti suoran kontaktin. Tästä saimmekin sopivan aiheen seuraavaan vuoroomme. Pentuseuraamisharjoituksilla koitimme saada Heppua lähemmäksi mun jalkaa ja mun katsetta eteenpäin (kun katsoo 1,5m koiran eteen, niin itseasissa näkee mitä koira tekee). Tässä kaikkein suurimmat vaikeudet olivat minulla, että miten saan käden käännetty niin, että palkka tulee oikeasta kulmasta (muistan taistelleeni tämän aiheen kanssa viimeksi viime syksynä, ja ei se käsi vaan meinaa kääntyä :) ).

Kivaa oli ja paljon uutta tuli opittu.
Lyhyesti siis:
-Olen namiautomaatti
-Palkkaan kaikki perusasennot
-Koiralle oikea vire ennen liikettä
-Sosiaalinen palkka (kiepit, koirasta poispäin, koira hyppymään vasten)
-Välillä on hyvä palata perusteisiin
-Naksutin on helppo (esim. katsekontakti, hiljasena pysyminen)
-Katson eteenpäin, en koiraan

Nyt ollaan innokkaina käytetty uusi vinkkejä; Heppu tykkää erityisesti namiautomaatti-kohdasta. Ja ensi vuotta ja seuraavaa russeli tokopäivää odotellessa. Kiitos Laura Myllys järjestämisestä ja kuvista.

Perus Heppu; sosiaalinen palkkaaminen
Kuva Laura Myllys

 

Heppu pysyy hyvin kontaktissa, vaikka minä keskityn kuuntelemaan Riikkaa
Kuva Laura Myllys

 

"Miten päin tää käsi laitetaan"
Kuva Laura Myllys

Innokas rauniokoira

Hepusta on kehittymässä varsinainen rauniokoira! Eilen oli vuorossa jo kolmannet rauniotreenit. Heppu pääsi vuoroon jo toisena ja oli intoa täynnä (tarvittiin muutama palaaminen autolle ennen kuin päästiin vetämättä perille). Kaikesta riemusta huolimatta Heppu jaksoi ottaa kontaktia; tämä oli kyllä suurin onnistumisen ilo! Maalimiehiä oli taas kolme. Ensimmäinen näyttäytyi haamuna ja meni piiloon betonilohkareiden alle. Heppu lähti käskystä etsimään vaihdilla. Paikallistamisessa oli hiukan vaikeuksia, mutta Heppu jaksoi tehtä töitä periksi antamatta. Pitkän etsinnän ja kiipeilyn jälkeen pelastettava löytyi; ja Heppu pääsi suukottelemaan löytämäänsä uhria :). Toinenkin maalimies näyttäytyi haamuna ja meni piiloon puiseen kelaan. Heppu lähti käskystä ja löysi maalimiehen suoraan. Viimeinen olikin sitten piilossa jo valmiiksi. Lähetin Hepun kohtuu läheltä, ja koira sai hajun samantien. Hetkessä löytyi viimeinenkin maalimies. Heppu oli tosin sitä mieltä, että voisi etsiä lisää, ja lähtikin omaan itsenäiseen tapaansa etsimään lisää maalimiehiä. Maalimiestin sijasta Heppu löysikin värikuulia, jotka ilmeisesti maistuvat yhtä hyviltä kuin raakalihapullat; ainakin sen verran maukkaan näköisesti yksi kerkesi kurkusta alas. Nyt sitten odotellaan värjääkö se kakan keltaiseksi :) On se mukavaa katsella, kun koira jaksaa tehdä töitä innolla!

Hepulla oli muutenkin hyvä maanantai; kävimme ennen treenejä juoksemassa. Tavoistaan poiketen Heppu juoksi innokkaasti edellä! Palkaksi käytiin sitten uimassa lenkin päätteeksi.

Viikonloppuna olimme Evolla vaeltelemassa.

Viime viikolla käytiin myös Pedro-kaverin kanssa vahtimassa lehmiä.

Uusi harrastus: Rauniot!

Eilen päästiin vihdoin kokeilemaan raunioita. Tämä harrastus on ollut minulla mielessä siitä asti, kun koiran tuloa ja mahdollisia harrastuksia ruvettiin pohtimaan. Hepun luonne ja nenänkäyttö taipumuset ovat vain vahvistaneet käsitystä, että tämä voisi olla meille sopiva juttu. Treenipaikat on ollut aika tiukilla, mutta nyt onneksi onnisti; Vantaan palveluskoirilla oli tilaa yhdessä ryhmässä.

 

Treenit palasivat kesätauolta, eikä treenaajia ollut paikalla meidän lisäksi kuin yksi ja kouluttuja. Tämä oli tietysti hyvä, kun oli aikaa kysellä ja katsella ympärilleen. Kääntöpuolena, että ei nähnyt muita koira työssä, kun oli itse maalimiehenä. Heppu oli aivan innoissaan uudesta paikasta, mutta tajusi heti että täälläkin työkennellään yhdessä; juoksi innoissaan ympäriinsä, mutta tuli heti kutsuttaessa luokse. Ensimmäisenä tehtiin ihan helppo harjoitus, missä maalimies näytti Hepulle, että lähti palkkaherkkujen kanssa piiloon. Heppu näki mihin päin maalimies meni, ja lähti käskystä perään kuin raketti suoraan maalimiehen syliin. Ensimmäisen harjoituksen perään käveltiin raunioilla; Heppu tutki innokkaasti uutta ympäristöä ja meni ennakkoluulottomasti erilaisiin paikkoihin ja koloihin (tapansa mukaan häntä heiluen hirveellä kiireellä :) ). Toisena harjoituksena tehtiin kuten ensimmäisessä paitsi, että Heppu ei nähnyt mihin piiloon maalimies meni ja piilo oli vähän vaikeampi. Kun maalimies hävisi Hepun näkyvistä herkkujen kanssa, alkoi hirveä haukku ja ulina. Kun päästin irti, Heppu lähti jalat täristen maalimiehen suuntaan. Muutamalla pupuloikalla Heppu löysi maalimiehen. Heppu oli niin elementissään! Itselläkin oli oikein kivaa, kun näki, miten koira nautti.

Maalimiehenä muille

 

Treenien jälkeen mentiin vielä 'tottis ja kettis' -kentälle katsomaan ketteryysesteitä. Kokeiltiin muutamaa, metalliputkea, epämukavaa alustaa, keinua ja heiluvaa lankkua. Kaikki onnistui hyvin. Kotona Heppu oli aivan poikki, nukahti nalle kainaloon olohuoneen lattialle.

 

Kiva uusi harrastus!

Erä-Heppu

Kesäloman huipennukseksi lähdimme koko perhe Kevolle vaeltamaan. Reissu oli Hepulle ensimmäinen oikea vaellus, joten minua vähän jännitti meneekö kaikki hyvin. Tarkoitus oli kiertää Kuivin kierros ja käydä huiputtamassa Guivi-tunturi. Alunperin oli tarkoitus olla maastossa 5 päivää, mutta lumisade ja pakkanen ajoi meidät reippaampaan vauhtii ja oltiin hotellissa jo 4 päivän jälkeen.

Lähdimme torstaina aamupäivästä ajamaan kohti pohjoista. Heppu matkusti kiltisti autossa; pidempi pysähdys Jyväskylässä ja pissatauko Oulussa auttoi jaksamaan Rovaniemelle asti. Rovaniemellä olimme yötä hostellissa, josta onneksi löytyi koirahuone (Heppukin sai nukkua omassa sängyssä). Kohtalaisesti nukutun yön jälkeen jatkoimme innolla ja sadetilannetta seuratan kohti pohjoisinta Suomea. Yhden jälkeen iltapäivällä pääsimme vihdoin Sulaojan parkkipaikalle. Heppu lähti heti innolla maastoon, onneksi auringon paisteessa.

Ensimmäisen päivän matkaksi kertyi 18km, kun vaelsimme Sulaojalta Ruktajärven kautta Nagoaiviin. Ruktajärven jälkeen olimme jo täysin tunturimaastossa. Maisemat oli hienot, mutta kova tuuli taisi hiukan epäilyttää Heppua. Ilma alkoi muuttua tuulen ansioista myös kylmäksi. Kun pääsimme Nagoaiville, laitoimme äkkiä tulen autiotuvan kaminaan. Pystytimme varmuudeksi teltan ulos, jos joku vielä tulisi tupaan. Saimme kuitenkin olla omassa porukassa ja nukkua lämpimässä autiotuvassa. Heppu nukkui yön sikeästi viereisellä laverilla oman makuupussin päällä.

Tuvan vieressä ollut lumikasa sai Hepun hullaantumaan.

Aamulla Heppu oli taas intoa täynnä; edellisen päivän kilometrit eivät näkyneet missään. Toisen päivän matka oli 17,5km Akukammin kautta Kuivin majalle. Koko päivä vaellettiin tunturissa, maisemat olivat todella upeat. Heppu ei niinkään katsellut maisemia enemmänkin haisteli tuulen tuomia hajuja ja yritti hyökkäillä lapin tiirojen kimppuun. Hepun onneksi matkalta löytyikin kaikkea kivaa esimerkiksi isoja lumialueita ja poronsarvet, joissa oli vielä vähän verta ja karvoja. Ilma oli pääasiassa hyvä, mutta tuuli todella kylmä. 

 

Kuivin autiotuvalla olikin jo porukkaa, kun pääsimme sinne. Mukavat naiset ottivat kuitenkin koiravieraan innokkaana tupaan, ja saimme luvan nukkua yön tuvassa, onneksi. Iltaa kohti tuuli taas yltyi ja teltta heilui ja rämisi siihen malliin, että kukaan ei olisi nukkunut silmäystäkään koko yönä. Tuvassa yö sujui taas mallikkaasti!

Kolmannen päivän aamuna lähdimme ilman rinkkoja valloittamaan Guivi-tunturia. Heppu ei enään vetänyt yhtä innokkaasti kuin edellisinä päivinä, mutta häntä heiluen lähdettiin matkaan. Tuulikin alkoi olla Hepulle jo tuttu juttu. Tunturissa parasta oli isot lumikasat, joissa piti käydä jatkuvasti pyörimässä. Huipulle Heppu tietysti kerkesi ensimmäisenä.

Iltapäivällä lähdettiin vielä kohti putousta. Päivälle kertyi matkaa 21km, Heppu jasoi todella hyvin, varsinkin kun matkalla nähtiin poroja. Niiden perään olisikin ollut kiva kirmata, harmiksi hihna esti yritykset. Illalla käväistiin vielä katsomassa valtavaa putousta. Yöksi pystytimme teltan, kun kammi ei ollut nukuttava. Yö oli todella kylmä, joten Hepulle puettiin fleace-puku päälle ja se pääsi nukkumaan Tomin makuupussin sisään. Aamulla koiruli tuli vielä minunkin makuupussiin kokeilemaan olisiko siellä mukavampaa. 

Neljäs päivä alkoi aurinkoisena, mutta kylmänä vesistön ylityksellä. Heppu ylitti virtaavan veden kuivana Tomin sylissä, kun me sitten kasteltiin itsemme polvia myöten jäätävään veteen. Aurinkoinen aamu vaihtui äkkiä kylmäksi lumisateeksi tuulisessa tunturissa. Kanjonimaisemat jäivät kokonaan lumen peittoon. Kylmästä ilmasta johtuen käveltiinkin reippaasti autolla asti muutaman pitkän tauon avulla. Viimeisen päivän matkaksi tuli huimat 30km. Loppumatkalla Heppu alkoi olla jo todella väsynyt. Onneksi vastaantulijat pysähtyivät rapsuttelemaan Heppua, joka sai tästä aina valtavasti lisäenergiaa. Häntä heiluen kuitenkin mentiin maaliin asti!

Matkalla suurinta herkkua Hepulle oli viime vuotiset puolukat, jotka olivat olleet pakastuksessa lumen alla talven yli. Heppu huomasi polun varresta asioita, jotka olisi meiltä jääneet huomaamatta, kuten poron ruumiit ja linnunpesät (onneksi ei päässyt käsiksi yhteenkään pesään). Muitakin koiria reissulla näkyi, mutta Heppu oli ainut pikku koira. Sehän ei meidän menoa haitannut, varsinkin kun kylmimpänä yönä mahtui hyvin makuupussin lämpöön nukkumaan. Sadetakki oli hyvä tuulisuoja. Joet ja purot Heppu ylitti pääasiassa itsenäisesti, virtaavissa ja syvemmissä paikoissa Tomin sylissä. Kylmä vesi ei onneksi ollut Hepulle mikään ongelma päin vastoin. Heppu keksi äkkiä, että sadetakin saa pois, kun käy uimassa se päällä. Flexi oli hyvä hihnavaihtoehto, varsinkin kun senkin sai rinkan vyötärölle kiinni ja kädet itseltä vapaiksi. Todella upea reissu meille ja Hepulle. Vaelluksen lopuksi Heppu nukkui kaksi päivää yhteen pötköön :)

Ensimmäinen ratatreeni agilityssä

Viime viikolla teimme agilitytreeneissä ensimmäisen ratatreenin 11 esteen radalla (hyppyjä ja putkia). Oli todella hauskaa päästä kokeilemaan. Ensimmäiset ajatukset oli, että miten radan muistaa ja sitten, että mitenhän tämän ohjaisi. Muistaminen oli yllättävän helppoa. Ohjaamisen miettiminen sitten vähän vaikeampaa. Ensimmäisellä yrittämällä ohjaaminen meni muutamissa kohdissa vähän säätämiseksi; en ohjannut Heppua tarpeeksi pitkälle putkiin, joten koiruli pujahti menopäästä myös pihalle ja hypyn takaa kierrättämisessä olin liian hidas ja Heppu joutui odottelemaan mua. Toisella yrittämällä menikin sitten tosi hyvin. Heppu oli oikein mallikas agilitykoiruli. Ohjaaminenkin onnistu suhteellisen hyvin. Molemmilla oli tosi hauskaa! Agility on ihan parasta!

Agilityyn liittyen meillä on menossa keppien opettelu. Päästiin HSKH:n järjestämällä 2x2 kepit-kurssille. Metodi tuntuu Hepulle ihan toimivalta. Heppu tajusi nopeasti, mistä hommassa on kyse. Ollaan nyt edetty 2 keppipariin, jotka ovat 1-7 asennossa. Alussa Hepulla oli vähän keskittymisongelmia, mutta nyt on lyhennetty treenit niin lyhyiksi, ettei tätä ole enään esiintynyt. Itsellekin on ollut ihan opettavaa yrittää heittää palkka oikeaan suuntaan :)

Tokorintamalla on ollut todella vaihtelevaa. Välillä treeneissä Heppu ei viitsi tehdä mitään ja joskus taas mennään ihan täpöllä. Olen kuitenkin onnistunut löytämään etupalkkauksen. Se tuntuu toimivan Hepulle hyvin, ainakin kotona. Sillä sain vihdoinkin Hepun seisomaan paikallaan ilman mun vilkuilua ja ennakointia jäävässä. Nyt pitäisi vielä saada kitkettyä pois käteen hyppiminen ja se, että Heppu tarjoaa maahanmenoa, kun odotellaan luoksepäästävyydessä omaa vuoroa. Sitten vaan kokeeseen.. Olen kyllä onnistunut kasaamaan aikamoisen koejännityksen. Nyt on jo vähän sellainen fiilis, nyt vaan menoksi, ettei jännitys kasva lisää. Sitten, jos ekalla kerralla mokataan, niin sitten mokataan; seuraava kerta menee sitten paremmin :).

Muutama agikuva aurinkoisen kevätpäivän ulkotreenailuista.

Elämää Murkun kanssa

Hetki on vierähtänyt edellisestä tekstistä. Viime viikolla pääsimme taas treenien makuun (minun parin viikon reissun jälkeen). Heppu olisi kovasti ollut lähdössä mukaan reissuun.

Treenitauko taitaa välillä tehdä Hepulle hyvää. Viime keskiviikon tokotreeneissä oli parasta kontaktia koskaan. Tämä oli suuri yllätys, kun reissuni jälkeen Heppu ei kotona totellut/kuunnellut mua ollenkaan. Tervetuloa kotiin oli vasten hyppimistä hampaat edellä. Lenkit on ollut hirveää tappelua (reissun jälkeen ja osittain vieläkin), joten siis odotukset treeneihin ei ollut kauhean kummoset. Ilmeisesti Hepun treeni-innostus oli kahdessa viikossa kasvanut niin paljon, että ei viitsinyt siellä mököttää mulle. Tokossa tehtiin jääviä liikkeitä. Heppu oli tosi hyvä! Tosiaan täydellinen kontakti ja kuunteli käskyt hyvin. Paikkamakuukin lopussa oli jo ihan ok. Pysyi paikaillaa ilman ryömimistä. Tokosta on periaatteessa ihan hyvä fiilis, mutta en sitten kuitenkaan uskalla vielä maaliskuunlopun kokeeseen ilmottautua, kun jännittää, miten Heppu jaksaa tehdä kaikki liikkeet ilman palkkaa. Katsellaan, ehkä jo huhtikuussa.

Viime keskiviikkona päästiin vielä korvaamaan väliin jäänyttä agility kertaa. Heppu oli jo tosin vähän väsynyt tokosta, mutta mulle oli tärkeää vielä päästä harjoittelemaan valssia. Tehtiin Hepun kanssa vaan lyhyitä pätkiä. Mulle toi ohjaaminen on tosi vaikeaa. Menee aina ensimmäinen kerta koiran kanssa hahmottaessa. Heppu oli muuten ihan menossa, mutta jostain syystä putki tuotti vaikeuksia. Sama ongelma jatkui tämän viikon treeneissä. Putkea täytyy mennä vahvistamaan nyt, kun pääsee ulos jo treenaamaan. A-este taas oli ihan Hepun suosikki niin viime viikolla kuin tälläkin viikolla. Tämän viikon suurin ongelma oli Hepun kierrokset. Se kävi ihan punaisilla hiilillä: joka kerta kun jätin sen odottamaan, niin se lähti mun perään ja komensi räksyttämällä ja hyppimällä. Muutenkin on nyt aikamoinen murkku päällä. Heti, kun jokin ei mene mielen mukaan, niin haukkuminen ja hyppiminen iskee päälle. Tämähän ei tietenkään katso aikaa tai paikkaa, vaan kotona räksytetään mahdollisimman myöhään illalla ja taas lenkillä silloin kun on mahdollisimman paljon ihmisiä liikenteessä. Eipä sitä auta muu kuin katsella taivaisiin ja odotella. Onneksi äijä-kohtaukset ei kestä kauhean pitkään.

Toko ja agilityn lisäksi kävimme kokeilemassa Turussa rally-tokoa. Hepulla ja 9 muulla russelilla oli oikein hauskaa. Laji vaikuttu oikein mukavalta. Päästiin heti kokeilemaan helppoa rataakin. Lisäksi liikkeet oli hyviä kotona harjoiteltaviksikin. Varsinkin peruuttaen minun kiertämisestä tuli meidän uusi harjoituksen kohde. Kiitos Stinalle järjestämisestä! Toivottavasti kesällä päästäisiin rally-tokon alkeiskurssille. 

Heppu juhli 1vee synttäreitä nakkiraejuustokakulla 23.2.

Yhteys löytynyt

Tuntuu kuin olisimme Hepun kanssa löytäneet seuraavan asteen yhteyden. Yskän takia tuli taas treenitaukoa, mutta keskiviikkona päästiin taas vauhtiin tokotreeneissä. Treenattiin paikkista ja seukkua. Paikkiksessa oli aluksi taas ryömimisongelmia, mutta kun tehtiin lyhyitä "minä kierrän Heppua"-harjoituksia, niin rupesi taas ote löytymään. Heppu oli koko ajan tiiviisti mukana. Seuraamiset meni todella mallikkaasta. Pikkasen Heppu jää taakse, mutta pysyy samassa kohtaa koko ajan. Itselle on vähän haastavaa, kun pieni koira jää taka-alalle, niin kun katsoo itse eteen, ei koiraa näe ollenkaan. Muutamia uusia treeni-ideoita saatiin. Kouluttajan mielestä voidaan vielä jatkaa pallolla palkkaamista lyhyiden pätkien jälkeen. Sillä voisi saada Hepun vähän eteenpäin. Lisäksi harjoiteltiin askelia sivulle. Ne olikin sitten todella haastavia, mutta Heppu yritti kovasti. Näitä on todella helppo harjoitella kotona, ja niissä koira oppii hahmottamaan itseään. Näitä ja paikkista nyt sitten treenaillaan kotona. Pääsen varmasti kohta jo vähän tökkimään Heppua :). Parasta treeneissä oli kuitenkin meidän uusi yhteys. Kouluttajakin sanoi, että Heppu oli kuin eri koira. Heppu tuijotti mua intensiivisesti koko treenin ajan asenteella "mitätehäämitätehäämitätehää??". Paras Heppu!

Keskiviikkona käytiin myös trimmissä. Kokonaiset kolme tuntiahan siellä taas meni kunnes koira löytyi karvojen seasta. Heppu oli jo paljon kiltimpi kuin ensimmäisellä kerralla. Muutamia kertoa Heppu yritti näykätä ja muutaman kerran näytti hampaita, mutta sitten alistui kohtaloonsa. Upea koirahan sieltä tuli esiin.

Yskä tuli kylään

Lauantaiaamuyöstä herättiin Hepun hirvittäviin yskäkohtauksiin. Kuunneltiin ensin, että meinaako se tukehtua jonhonkin, mutta  ei onneksi. Kenenkään nukkumisesta ei tullut mitään. Poloinen on saanut yskän jostakin. Lauantaipäivä menikin sitten Heppu-potilaalta vällyjen välissä. Viime yö ja tämä päivä on onneksi olleet jo parempia. Nyt kuitenkin otetaan paranemisen kannalta tuleva viikko eli rentouttava viikko edessä :)

Harkkatoko

Tänään oltiin harkkatokossa, mölliluokassa. Mölliluokka oli hiukan helpotettu alokasluokka, missä palkita sai liikkeiden välisää. Liikkeen aikana namit piti olla taskussa. Saimme hienot 179/200 pistettä! Luoksepäästävyys oli Hepulle helppo 10p. Paikkamakuu oli minuutin mittainen, noin puolessa välissä Heppu lähti hitaasti ryömimään mua kohti, tosin kiltisti maha maassa :) 8p. Yksilöliikkeitä päästiin suorittamaan toisena. Ensimmäisenä oli seuraaminen kytkettynä. Heppu jäi vähän jälkeen, mutta tuli kuitenkin kohtuu kontaktissa, kunnes kesken liikkeen pysähtymisessä päätti jäädä haistelemaan. Kun siinä vähän maanittelin ja hyppelin kuin hullu, niin Heppu sitten innostui uudestaan 8p. Seuraaminen vapaana meni jo paljon paremmin, vähän haahuili omiaan, mutta pääasiassa seurasi innokkaasti 9p. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8,5p: jäi taas alun seuraamisessa ja kaksoiskäsky maahanmenoon. Luoksetulo 10p, onnistunut suoritus! Liikkeestä seisominen meni seuraamisen osalta jo paremmin, jäi seisomaan hyvin, mutta paluussa ennakoi istumaan nousun 9,5p. Estehypyssä sama ennakointi + kaksoiskäsky 8,5p. Kokonaisvaikutus 10p, meillä on kuulema todella hyvä yhteistyö. Tuo ennakointi jäi vähän harmittamaan, kun ollaan aika paljon sitä treenattu. En myöskään ikinä anna istu käskyä, vaan palkkaan aina seisomaan ja sitten vapautan. Lisäharjoituksia! Koko harkkotokosta jäi kuitenkin todella hyvät fiilikset. Heppu oli innoissaan koko ajan ja se jaksoi keskittyä. Mulla oli myöskin kivaa. Oli kiva, kun arvostelu ei ollut liian tiukkaa, ja tuomari kertoi mistä piste menetykset tulivat. Kiva tapahtuma, kiitos Espoon koirakeskus!

Aamupäivällä käytiin parin tunnin metsälenkillä Bisanjärvellä. Kovasta pakkasesta huolimatta Hepulla oli oikein mukavaa.

Keskiviikkona oli agilitytreenit. Tehtiin taas rataa, missä harjoiteltiin valssia. Heppu oli jotenkin tosi rauhaton ja huonosti keskittyvä. En meinannut aluksi saada minkäänlaista kontaktia; Heppu karkasi kouluttajan luokse, kun näki, että sinnehän se namikippo meni. Ohjaaminen on mulle tosi haastavaa. En vielä oikein osaa arvioida Hepun liikkeen nopeutta, enkä sitä kuinka kaukaa Heppu ohjautuu esteelle. Pikku hiljaa minäkin opin :). Lisäksi otettiin uutena rengas. Heppu kokeili alittaa rengasta ja rengas hajosi; Heppu ei onneksi ollut moksiskaan. Innolla vaan uudestaan renkaaseen. Hyvä rohkea Heppu!

Uusi vuodet ja uudet kujeet?

Uusi vuosi on korkattu agilityllä ja tokolla. Joulutauko teki molemmille todella hyvää. Keskiviikon agility treeneissä tehtiin jo pientä radan pätkää. Treenin tarkoitus oli valssin harjoittelu. Yritin piirtää radan alla olevaan kuvaan. Tuntui itsestä aluksi aika vaikealta, ja pelkäsin, että mitenkähän Heppu menee. Ensin tehtiin pelkkä putki ihan vaan muistin virkistämiseksi ja sitten kaksi ensimmäistä aitaa plus putki. Aluksi en saanut omaa liikettä jatkuvaksi; aina kun liike vähänkin pysähtyi, niin Heppu hyppäsi käteen palkkaa hakemaan. Heppu kyllä meni juuri sinne minne sen ohjasinkin. Hyvä Heppu! Lisää harjoitusta Jenni! Heti, kun sain oman liikkeen jatkuvaksi, meni Heppu koko radan nätisti läpi. Lisäksi vielä puomilla kontakti harjoituksia. Heppu tykkää puomista todella paljon, sinne se olisi menossa koko ajan. Treenien jälkeen koiruli olikin aivan poikki, varsinkin kun auto on huollossa ja meidän piti mennä julkisilla (eli bussilla ja sitten vielä kävelyä 3,5km pysäkiltä Ojankoon).

Tokossa aloitettiin tänään uusi kurssi meille uudessa koirakoulussa. Vähän jo mietin, että onkohan kurssista meille kauheasti hyötyä, kun paikalla on 8 koirakkoa yhdella ohjaajalla. Häiriötreenit on kuitenkin aina hyväksi, ja varmasti täältäkin saadaan uusia vinkkejä. Kouluttaja kyllä vaikutti ihan hyvältä. Tehtiin nyt ensimmäisellä kerralla aika perusjuttuja. Luoksepäästävyyttä, istu ja maahan-käskyjä, seuraamista, paikkamakuuta ja hyppyä. Seuraamista lukuunottamatta kaikki meni tosi hyvin. Heppu jopa välillä taas ihmettili, miten helpolla palkkaa tulee. Seuraamista ja kontaktia harjoiteltiin pujottelemalla muiden koirien läpi. Heppu oli työmoodissa ja ohitteli koirat ilman ongelmaa, mutta taas meidän ainainen ongelma haistelu tuli kuvaan. Eli tosiaan koirista ei välitetty, mutta kaikki muilta pudonneet namit piti imuroida maasta (ja kyllä Heppu saa ruokaa vaikkei sitä aina uskoisikaan). Perusseuraamisessa sama ongelma. Ensi viikolla varmaan menee paremmin, kun halli on tutumpi. Paikkamakuu meni vaihteeksi taas ongelmitta. Oli kiva huomata, ettei ryömiminen mun luoksi ole jäänyt päälle. Alkuolettamuksista huolimatta uskon, että saadaan tästä viiden kerran kurssista jotain irti; jos ei muuta, niin pidetään ainakin hauskaa.

Ilmotin meidät taas möllitokoon 18.1. Nyt päästään sitten tekemään koko alokasluokka, niin että palkata saa liikkeiden välissä. Vähän jännittää, mutta katsellaan.

Heppu löysi joululomalla geokätkön

Lumen iloja!

Viikonloppuna Hepsu pääsi tutustumaan lumeen todenteolla. Voi sitä riemua! Pikku russelipoika oli paratiisissa. Jokainen lumipallo piti tuhota samantien. Ja mikä onni, että pallot eivät kuitenkaan koskaan loppuneet!

Maanantaina Heppu joutui ensimmäistä kertaa käyttämään fleace-asua, kun oli kylmää ja tuulista. Koiraraukka ei voinut ymmärtää, miksi tälläinen kärsimys täytyy kokea. Kun sain fleacen Hepun päälle, raukka halvaantui samantien. Ulos asti, kun päästiin niin Heppu piiloutui jokaisen puskan ja heinänkorren taakse. Lisäksi yritti vielä ryömimällä saada pukua pois. Voi apua, toivottavasti ei tule kylmää talvea.. Mentiin pelloille, ja vielä kun päästin Hepun vapaaksikin, niin koiruli kipitti ruohontaakse piiloon (eikä meinannut tulla luoksekutsusta paikalle). Tietysti se on hankalaa syödä namia, kun suukin oli halvaantunut. Pikkuhiljaa pellon hajut voitti puvun häpeän, ja oli jopa kivaa :)

Maanantaina treenasimme vielä bh-kokeen kaupunkiosiota koirien ohituksen osalta. Paikalla oli kolme erilaista häiriökoiraa. Heppu ohitti kaikki kiltisti tuijottamalla mua silmiin. Ainoa ongelma oli, kun kaikki kolme koiraa käveli heti meidän perässä. Eipä tämä tosiaan hirveästi ylimääräistä harjotusta kaipaa, kun lenkillä aina harjoitellaan. Treeneistä tuleekin nyt vähän taukoa. Agilityä on vielä ensi viikolla, mutta muuten ollaan jo joulutauolla. Tehdään varmasti kuitenkin kotona omia treenejä. Ja ehkä keksitään jotain kivoja uusia temppujakin!

Hepun poikamiesviikko ja joulumätsäri

Olin viime viikon työmatkalla, joten pojat jäivät keskenään kotiin. Tomia taisi hiukan jännittää, kun koko viikonlopun ennen reissua paasasin, että vesi pitää muistaa vaihtaa, ja ruokaa ei saa unohtaa.. Lisäksi vielä varmistin, että kasvistätin numero varmasti löytyisi, jos jotain ongelmia tulisi. Oikeasti minua jännitti, kuinka iso ikävä minun Heppu tulisi. Pojilla meni viikko mainiosti. Puolessa välissä viikkoa tuli kuva tyytyväisestä hauvasta. Ikävä oli kova, joten oli ihana tulla perjantaina kotiin murusten luo. Heppu näytti omaa intoaan puremalla mun käsiä..

Perjantain-iltana lähdimme vielä koirakeitaan joulumätsäriin. Menimme yhdessä Yoda-russelin kanssa. Paikalla oli todella paljon porukkaa eikä tilaa ollut kauheasti. Mahduimme kuitenkin yhteen nurkkaan. Alkukehät olivat ihan sekaisin pieniä ja isoja koiria sekä aikuisia ja pentua. Alkukehästä pääsi sitten jatkoon erilaisiin katekorioihin: paras pää, paras turkki, paras ilme, paras yhteistyö, paras esittäjä, tonttutytön suosikki ja koirakeitaan kaunein koira. Me päästiin paras ilme jatkokehään. Heppu esiintyi tosi mallikkaasti. Se seisoi oikein nätisti pitkiäkin aikoja. Pöydälläkin meni ihan hyvin, vähän hampaiden tarkastusta vastusteli. Jatkokehässä ei sitten päästy neljän parhaan joukkoon, vaikka selvästi tuomarit kävi kiistelyä meidän ja viereisen corgin välillä. Minusta oli ihanaa nähdä kuinka meidän yhteistyö on kehittynyt, ja Hepulla tuntui olevan hauskaa (kellä nyt ei olisi, kun nakkia tulee ihan vaan kun seisoo). Yoda pärjäsi hienosti voittamalla tittelin tonttutytön suosikki. Hauska ilta, ja poju oli ihan poikki, kun päästiin kotiin.

Maanantaina päästiin taas treenien makuun. Vuorossa oli bh-kokeen kaupunkiosion treeni. Mentiin uuteen ympäristöön, missä harjoiteltiin koiran ohitusta, auton pysähtymistä kohdalle ja kaupaneteen jääntiä. Koiran ohitus oli ainut, missä oli vähän ongelmia. Heppu tosin tajusi äkkiä, että nyt ollaan treenaamassa, eikä enään välittänyt koirasta. Onneksi koiranohitusharjoituksia tulee joka päivä.

Viikon pääpuhailut

Valjaiden käyttöharjoitukset ovat edenneet seuraavalle tasolle; Heppu työntää pään jo itse valjaiden läpi. Hurraa! Miten tähän on päädytty? Olemme siis olleet johdonmukaisia siitä, että lenkille ei mennä ilman valjaita (pantaa käytetään vaan treeneissä). Ja sain hyvän vinkin naksuttimen käytöstä opettelussa. Naksutin ei ollut juuri käsien ulottuvissa, mutta otin namit ja "hyvä"-sanan käyttöön. Valjaat minun kädessä, hyvä&nami, valjaat lähemmäs Heppua, h&n, valjaat koskettaa, h&n, valjaat osuu kunnolla, h&n, valjaat lähestyy naamaa, h&n, valjaat sujahtaa läpi, h&n ja valjaat kiinni, h&n. Aika pikaseen olen vähentänyt välivaiheita; nyt palkka enään valjaat näkyy, pää läpi ja valjaat kiinni. Voiton puolella siis. Ja mikä parasta, Heppu tulee taas innokkaasti eteiseen.

Keskiviikkona myös innostuin vähän trimmailemaan. En ollut vielä testannut sormitutteja, nyt kokeilin. Mielettömän kätevät! Trimmasin selkää ja aloitin päätä. On Hepullakin mukavampaa, kun silmien edessä ei taas ole karvoja. Kuvittelin, että karvasta ei vielä kauheasti irtoa, kun käsillä oli kokeillut. Väärässä olin, tuteilla lähti hyvin! Karvaa irtosi paljon.  Täytyy tänään vielä tehdä pää loppuun ja ehkä jalat. Mahasta ja hännästä Heppu oli aika arka. Täytyy varmaan ostaa ohennussakset näitä varten. Oli yllättävän mukavaa puuhaa, aika vaan loppui kesken (ja Hepun kärsivällisyys).

Trimmauksesta olikin kiva jatkaa agitreeneihin. Heppu oli vielä lenkin jälkeenkin täynnä energiaa ja vähän kiukkuinenkin. Otin kuitenkin Hepun häkin halliin sisään. Virhe, voi taivas sitä ulvomista. Ei meinannut hiljentyä millään, sitkeä sissi. Uutena asiana oli ohjaustekniikkaa. Olen jo tietysti unohtant tekniikan nimen :). Ideana kuitenkin se, että ohjataan koira esteelle ja sitten vaihdetaan itse puolta koiran takaa. Heppu ei pelkää irrota, joten minkäänlaista ongelmaa ei ollut; hypyt menee tosi nätisti ja suoraan palkalle. Tehtiin kolmen hypyn sarjan, jossa viimeisessä vaihdettiin puolta. Kun mentiin Hepun kanssa radalle, niin Heppu kävi ensin tekemässä esteet pariin kertaan ja sitten tuli kiltisti odottamaan lupaa lähteä. Heppu pysyy lähes varmasti lähdössä paikallaan kunhan sen ensin saa sinne :). Lisäksi jatkettiin edelliskerralla aloitettuja kontaktiharjoituksia. Heppu oli edennyt valtavasti, vaikka ei oltukaan treenattu kertaakaan. Heppu oli selkeästi miettinyt jutskia :). Lisäksi itsenäisesti harjoiteltiin vielä esteiden edessä pysymistä. Heppu pysyi tosi hyvin, jee!

Perjantaina oli viimeiset toko MT0-kurssin treenit. Haikeat fiilikset. On ollut todella hyvä kurssi meille. Minun ja Hepun yhteistyö on kehittynyt hirveästi. Heppu edelleen hastelee, mutta saattaa kesken hajujenkin kuunnella. Heppu ottaa hyvin kontaktia, ja haasteellinen seuraamiseenlähteminenkin alkaa useimmin sujua. Viimeisen kerran teema oli kisaomainen harkka ja omat ongelmat. Paikkamakuussa viereinen koira lähti Heppua päin, joten myös Heppu lähti liikkeelle. Sen jälkeen ei enään oikein pysynyt paikallaan. Taas lähdettiin ryömimään mua kohti, pläh. No tehtiin vielä lopuksi uudestaan ja se meni sitten tosi hyvin. Seuraaminen oli Hepulta ihan hyvä, mä sen sijaan korjasin Hepun perusasentoja siirtymällä askeleen Heppua kohti, taas tajuamatta sitä. Taas itselle yksi asia muistettavaksi. Jäävistä tehtiin seisominen. Ensimmäisellä yrityksellä haistelua, toinen oli jo paljon parempi. Ainoa ongelma oli, kun palasin Hepun luo, niin se väisti mua, pysyi kyllä seisomassa. Hypyssä sama ongelma, muuten hyvä. Luoksetulo oli kuulema täysikymppi, jee! Omana ongelmana kyselin haistelemisesta. Yhdeksi hyväksi vinkiksi sain, että metallipurkkiin pikkukiviä ja sitten kun Heppu haistelee, niin joku toinen heiluttaa purkkia, ja kun Heppu kääntyy katsomaan minua, niin kehun hirveästi. Muutenkin kuulema voisimme siirtyä enemmän siihen, että kehun/palkkaan, kun Heppu ottaa itse kontaktia. Seuraava haku HSKH:n kursseille alkaa joulukuussa kurssit alkavat sitten tammikuun lopussa tai myöhemmin. Voimme hakea seuraavalle tasolle, jippii.

Harmikseni, en oikein löytänyt joulukuulle mitään toko-kurssia. Tammikuun alkusta menemme koirakoulu toko-luokan tokon jatkokurssille. Ainakin on joku kurssi tulossa, toivottavasti on hyvä. Hallipaikkoja taitaa olla aika vähän, kun sisällä olevia kursseja on niin vaikea löytää. Ennen kuin päästää osallistumaan oikeaan kokeeseen, niin täytyy saada tuo paikkamakuu uudestaan kuntoon ja sitten seisomisen varmuus. Seisomista on onneksi helppo harjoitella kotona. Ja nyt kun joulukuu menee tokon osalta kotitreeneissä, niin olemme aloittanaat noudon harjoittelemisen kapulalla ja kaukojen treenit.

Mulla ei ole mitään kuvia tältä viikolta, mutta laitan pitkän jutun päätteeksi jotain vanhoja kuvia.
Heppu saunoo.

Heppu 3viikkoa, kun käytiin ensimmäistä kertaa katsomassa.

Heppu 8 viikkoa, matkalla omaan kotiin.