Erä-Heppu

Kesäloman huipennukseksi lähdimme koko perhe Kevolle vaeltamaan. Reissu oli Hepulle ensimmäinen oikea vaellus, joten minua vähän jännitti meneekö kaikki hyvin. Tarkoitus oli kiertää Kuivin kierros ja käydä huiputtamassa Guivi-tunturi. Alunperin oli tarkoitus olla maastossa 5 päivää, mutta lumisade ja pakkanen ajoi meidät reippaampaan vauhtii ja oltiin hotellissa jo 4 päivän jälkeen.

Lähdimme torstaina aamupäivästä ajamaan kohti pohjoista. Heppu matkusti kiltisti autossa; pidempi pysähdys Jyväskylässä ja pissatauko Oulussa auttoi jaksamaan Rovaniemelle asti. Rovaniemellä olimme yötä hostellissa, josta onneksi löytyi koirahuone (Heppukin sai nukkua omassa sängyssä). Kohtalaisesti nukutun yön jälkeen jatkoimme innolla ja sadetilannetta seuratan kohti pohjoisinta Suomea. Yhden jälkeen iltapäivällä pääsimme vihdoin Sulaojan parkkipaikalle. Heppu lähti heti innolla maastoon, onneksi auringon paisteessa.

Ensimmäisen päivän matkaksi kertyi 18km, kun vaelsimme Sulaojalta Ruktajärven kautta Nagoaiviin. Ruktajärven jälkeen olimme jo täysin tunturimaastossa. Maisemat oli hienot, mutta kova tuuli taisi hiukan epäilyttää Heppua. Ilma alkoi muuttua tuulen ansioista myös kylmäksi. Kun pääsimme Nagoaiville, laitoimme äkkiä tulen autiotuvan kaminaan. Pystytimme varmuudeksi teltan ulos, jos joku vielä tulisi tupaan. Saimme kuitenkin olla omassa porukassa ja nukkua lämpimässä autiotuvassa. Heppu nukkui yön sikeästi viereisellä laverilla oman makuupussin päällä.

Tuvan vieressä ollut lumikasa sai Hepun hullaantumaan.

Aamulla Heppu oli taas intoa täynnä; edellisen päivän kilometrit eivät näkyneet missään. Toisen päivän matka oli 17,5km Akukammin kautta Kuivin majalle. Koko päivä vaellettiin tunturissa, maisemat olivat todella upeat. Heppu ei niinkään katsellut maisemia enemmänkin haisteli tuulen tuomia hajuja ja yritti hyökkäillä lapin tiirojen kimppuun. Hepun onneksi matkalta löytyikin kaikkea kivaa esimerkiksi isoja lumialueita ja poronsarvet, joissa oli vielä vähän verta ja karvoja. Ilma oli pääasiassa hyvä, mutta tuuli todella kylmä. 

 

Kuivin autiotuvalla olikin jo porukkaa, kun pääsimme sinne. Mukavat naiset ottivat kuitenkin koiravieraan innokkaana tupaan, ja saimme luvan nukkua yön tuvassa, onneksi. Iltaa kohti tuuli taas yltyi ja teltta heilui ja rämisi siihen malliin, että kukaan ei olisi nukkunut silmäystäkään koko yönä. Tuvassa yö sujui taas mallikkaasti!

Kolmannen päivän aamuna lähdimme ilman rinkkoja valloittamaan Guivi-tunturia. Heppu ei enään vetänyt yhtä innokkaasti kuin edellisinä päivinä, mutta häntä heiluen lähdettiin matkaan. Tuulikin alkoi olla Hepulle jo tuttu juttu. Tunturissa parasta oli isot lumikasat, joissa piti käydä jatkuvasti pyörimässä. Huipulle Heppu tietysti kerkesi ensimmäisenä.

Iltapäivällä lähdettiin vielä kohti putousta. Päivälle kertyi matkaa 21km, Heppu jasoi todella hyvin, varsinkin kun matkalla nähtiin poroja. Niiden perään olisikin ollut kiva kirmata, harmiksi hihna esti yritykset. Illalla käväistiin vielä katsomassa valtavaa putousta. Yöksi pystytimme teltan, kun kammi ei ollut nukuttava. Yö oli todella kylmä, joten Hepulle puettiin fleace-puku päälle ja se pääsi nukkumaan Tomin makuupussin sisään. Aamulla koiruli tuli vielä minunkin makuupussiin kokeilemaan olisiko siellä mukavampaa. 

Neljäs päivä alkoi aurinkoisena, mutta kylmänä vesistön ylityksellä. Heppu ylitti virtaavan veden kuivana Tomin sylissä, kun me sitten kasteltiin itsemme polvia myöten jäätävään veteen. Aurinkoinen aamu vaihtui äkkiä kylmäksi lumisateeksi tuulisessa tunturissa. Kanjonimaisemat jäivät kokonaan lumen peittoon. Kylmästä ilmasta johtuen käveltiinkin reippaasti autolla asti muutaman pitkän tauon avulla. Viimeisen päivän matkaksi tuli huimat 30km. Loppumatkalla Heppu alkoi olla jo todella väsynyt. Onneksi vastaantulijat pysähtyivät rapsuttelemaan Heppua, joka sai tästä aina valtavasti lisäenergiaa. Häntä heiluen kuitenkin mentiin maaliin asti!

Matkalla suurinta herkkua Hepulle oli viime vuotiset puolukat, jotka olivat olleet pakastuksessa lumen alla talven yli. Heppu huomasi polun varresta asioita, jotka olisi meiltä jääneet huomaamatta, kuten poron ruumiit ja linnunpesät (onneksi ei päässyt käsiksi yhteenkään pesään). Muitakin koiria reissulla näkyi, mutta Heppu oli ainut pikku koira. Sehän ei meidän menoa haitannut, varsinkin kun kylmimpänä yönä mahtui hyvin makuupussin lämpöön nukkumaan. Sadetakki oli hyvä tuulisuoja. Joet ja purot Heppu ylitti pääasiassa itsenäisesti, virtaavissa ja syvemmissä paikoissa Tomin sylissä. Kylmä vesi ei onneksi ollut Hepulle mikään ongelma päin vastoin. Heppu keksi äkkiä, että sadetakin saa pois, kun käy uimassa se päällä. Flexi oli hyvä hihnavaihtoehto, varsinkin kun senkin sai rinkan vyötärölle kiinni ja kädet itseltä vapaiksi. Todella upea reissu meille ja Hepulle. Vaelluksen lopuksi Heppu nukkui kaksi päivää yhteen pötköön :)