Russelien tokokoulutuspäivä

Sunnuntaiaamuna heräsimme aivan liian aikaisin ja suuntasimme kohti Tamperetta ja russelien tokokoulutuspäivää, kouluttajana Riikka Pulliainen. Porukka oli jaettu kahteen osaan; aamulla alottelevat ja ALO/AVO koirakot, ja iltapäivällä VOI/EVL koirakot. Koulutus oli saanut harmittavan vähän russeleita liikkeelle; aamulla meitä oli Hepun lisäksi vain yksi toinen russeli. Mutta se ei onneksi menoa haitannut.

Päivä oli erittäin antoisa. Ennen aloitusta meille opetettiin, että me olemme namiautomaatteja, ja myös helpoista asioista pitää palkata, jotta ne pysyvät mielekkäinä (tämä oli jo siis ensimmäinen asia, mitä olen tehnyt väärin :) ). Erityisen tärkeänä Riikka piti perusasennon palkkaamista, jolloin koira automaattisesti haluaa tarjota perusasentoa. Riikan tapa kouluttaa perustuu pääasiassa positiiviseen palkkaukseen, mutta koirasta riippuen voi myös kieltää väärää toimintaa. Aikaa meillä oli varattu neljälle koirakolla kolme tuntia, joten kerkesimme (lähes aikarajoissa) kaikki koulutettavaksi kaksi kertaa. Olimme ensimmäisenä. Heti, kun tulin kentälle, sain jo ensimmäisen tärkeän neuvon; ei kannata aloittaa pyytämällä koiraa sivulle ja lähteä seuraamaan, koira pitää saada innostumaan ja mukaan tekemään. Muutamalla kiepillä itsensä ympäri Heppu innostu ja tarjosi sivua aivan eri intensiteetillä (miten voikin joku olla noin pienestä asiasta kiinni). Meidän ensimmäisella osuudella aiheena oli sosiaalinen palkkaaminen ja palkkaaminen yleensäkin. Esim juuri näillä kiepeillä ja omalla riehumisella sain Hepun innostumaan ja vireen kohdilleen; Heppu pysyi hyvin kontaktissa myös liikkeiden välissä. Ei yhtään haistelu ongelmaa eikä yhtään karkaamista, JIPPII! Riikan mukaan riittävän usein tapahtuva palkkaaminen pitää koiran motivoituna, jolloin se unohtaa omat hommat ja haluaa työskennellä mun kanssa. Kontakti Hepulla oli hyvä, kun minä katsoin koiraan, mutta kun Riikka pyysi minua katsomaan seuraamisessa eteenpäin, Heppu kyllä seurasi, mutta samalla siirtyi vähän kauammaksi ja hävitti suoran kontaktin. Tästä saimmekin sopivan aiheen seuraavaan vuoroomme. Pentuseuraamisharjoituksilla koitimme saada Heppua lähemmäksi mun jalkaa ja mun katsetta eteenpäin (kun katsoo 1,5m koiran eteen, niin itseasissa näkee mitä koira tekee). Tässä kaikkein suurimmat vaikeudet olivat minulla, että miten saan käden käännetty niin, että palkka tulee oikeasta kulmasta (muistan taistelleeni tämän aiheen kanssa viimeksi viime syksynä, ja ei se käsi vaan meinaa kääntyä :) ).

Kivaa oli ja paljon uutta tuli opittu.
Lyhyesti siis:
-Olen namiautomaatti
-Palkkaan kaikki perusasennot
-Koiralle oikea vire ennen liikettä
-Sosiaalinen palkka (kiepit, koirasta poispäin, koira hyppymään vasten)
-Välillä on hyvä palata perusteisiin
-Naksutin on helppo (esim. katsekontakti, hiljasena pysyminen)
-Katson eteenpäin, en koiraan

Nyt ollaan innokkaina käytetty uusi vinkkejä; Heppu tykkää erityisesti namiautomaatti-kohdasta. Ja ensi vuotta ja seuraavaa russeli tokopäivää odotellessa. Kiitos Laura Myllys järjestämisestä ja kuvista.

Perus Heppu; sosiaalinen palkkaaminen
Kuva Laura Myllys

 

Heppu pysyy hyvin kontaktissa, vaikka minä keskityn kuuntelemaan Riikkaa
Kuva Laura Myllys

 

"Miten päin tää käsi laitetaan"
Kuva Laura Myllys

Innokas rauniokoira

Hepusta on kehittymässä varsinainen rauniokoira! Eilen oli vuorossa jo kolmannet rauniotreenit. Heppu pääsi vuoroon jo toisena ja oli intoa täynnä (tarvittiin muutama palaaminen autolle ennen kuin päästiin vetämättä perille). Kaikesta riemusta huolimatta Heppu jaksoi ottaa kontaktia; tämä oli kyllä suurin onnistumisen ilo! Maalimiehiä oli taas kolme. Ensimmäinen näyttäytyi haamuna ja meni piiloon betonilohkareiden alle. Heppu lähti käskystä etsimään vaihdilla. Paikallistamisessa oli hiukan vaikeuksia, mutta Heppu jaksoi tehtä töitä periksi antamatta. Pitkän etsinnän ja kiipeilyn jälkeen pelastettava löytyi; ja Heppu pääsi suukottelemaan löytämäänsä uhria :). Toinenkin maalimies näyttäytyi haamuna ja meni piiloon puiseen kelaan. Heppu lähti käskystä ja löysi maalimiehen suoraan. Viimeinen olikin sitten piilossa jo valmiiksi. Lähetin Hepun kohtuu läheltä, ja koira sai hajun samantien. Hetkessä löytyi viimeinenkin maalimies. Heppu oli tosin sitä mieltä, että voisi etsiä lisää, ja lähtikin omaan itsenäiseen tapaansa etsimään lisää maalimiehiä. Maalimiestin sijasta Heppu löysikin värikuulia, jotka ilmeisesti maistuvat yhtä hyviltä kuin raakalihapullat; ainakin sen verran maukkaan näköisesti yksi kerkesi kurkusta alas. Nyt sitten odotellaan värjääkö se kakan keltaiseksi :) On se mukavaa katsella, kun koira jaksaa tehdä töitä innolla!

Hepulla oli muutenkin hyvä maanantai; kävimme ennen treenejä juoksemassa. Tavoistaan poiketen Heppu juoksi innokkaasti edellä! Palkaksi käytiin sitten uimassa lenkin päätteeksi.

Viikonloppuna olimme Evolla vaeltelemassa.

Viime viikolla käytiin myös Pedro-kaverin kanssa vahtimassa lehmiä.