Ahvenanmaalla vaeltelemassa

Joskus on mukavaa kokeillä erilaista vaellusta. Helatorstain ansiosta päätimme viettää miniloman Ahvenanmaalla rinkat selässä. Vaeltamiseksi reissua ei ehkä täysin voi kutsuja, mutta kävellen liikuttiin ja Heppu nautti.

Matkaan lähdettiin torstaiaamuna lautalla Galtbyn satamasta kohti Sottungan saarta. Matka kesti 3,5h, jonka vietimme tuulisella kannella. Koirat eivät olleet tervetulleita sisätiloihin, joten Heppu pääsi viltin sisään lämmittelemään. Umpijäässä, kaikki vaatteet päällä vihdoin saavuimme Sottungan saarelle. Saarella meillä oli reilu pari tuntia aikaa tutustua luontoon ennen seuraavaa lauttamatkaa. Hepun iloksi pääsemmekin meikein satamasta luontopolulle metsään. Maasto oli hyvin nopeasti vaihtuvaa; helppokulkuinen kallio muuttui hetkessä vaikeakulkuiseksi pöheiköksi. Mukavassa auringonpaisteessa oli mahtavaa ihailla idyllisiä maalaismaisemia ja nauttia itsetehtyjä myslipatukoita kalliolla.

Sottungasta jatkoimme lautalla Överöhön. Puolen tunnin matka kannella sujui paljon lämpimämmissä merkeissä kuin aikaisemmin päivällä. Överössä meitä odotti 17km asfalttipätkä Föglön suurimpaan "kaupunkiin" Degerbyhyn. Alkumatka sujuikin hyvin hienoissa maisemissa, mutta loppumatkasta alkoi koko porukka väsymään. Heppuakin alkoi kyllästyttää asfaltilla käveleminen, varsinkin kun tien molemmilla puolilla oli metsää. Yöpaikkana meitä odotti B&B Degerby Mat&Cafe. Heppu odotti kovasti talon kissan tapaamista (joka onnistuttiin siltä illalta onneksi välttämään). Seuraavana aamuna sitten törmästtiin kissaan portaikossa. Kissa sai Hepun juoksemaan ritiläportaat alas ensimmäistä kertaa ikinä. Tämän jälkeen ei ollut enään ongelmaa ritiläportaista.

  
Toisena päivänä jätettiin rinkat Degerbyhyn ja lähdettiin tutustumaan Föglön eteläpuoleen. Osin sateisesta päivästä huolimatta maisemat oli hienot ja idylliset. Heppua tosin taisi kiinnostaa joutsenet enemmän kuin maisemat.

Lauantaiaamuna suuntasimme aamulenkin jälkeen taksilla (kyllä tämä oli luksusvaellus :) ) takaisin Överöhön ja sieltä lautalla Kökariin. Päivä oli todella lämmin, joten nautiskelimme auringosta kannella. Heppu taisi olla aika väsynyt, kun välillä jopa nukkui. Kökarissa veimme kamat mökkiin ja suuntasimme kahvilan kautta luontopolulle. 7 kilometrin mittaiseen luontopolkuun oli hyvin saatu mahtumaan saaren historiaa pronssikaudelta toiseen maailmansotaan ja erilaista luontoa: suota, koivikkoa, kallioita ja rantaa. Olimme ensimmäisenä päivänä nähneet kuolleen kyyn tiellä, joten tömistelimme luontopolulla hyvässä jonossa Heppu keskellä. Heppu ei oikein välittänyt jonomuodostelmasta, kun olisi halunnut pomppia kiveltä toiselle. Ei onneksi käärmeitä näkynyt. Loppuvaiheessa alkoi Heppu olla jo aivan valmis nukkumaan. Lenkin jälkeen Heppu kävi vilvoittelemassa meressä. Hepulla kävikin hyvä tuuri, kun mökki oli neljälle eli Hepullekin oli oma sänky.

Hyvin nukutun yön jälkeen kävimme vielä aamulla tutustumassa saaren kirkkoon ja keskiaikaisiin kappelin perustuksiin. Sitten odottikin kylmä 2,5h lauttamatka takaisin Galtbyhyn. Heppu käärittiin vilttiin ja ja rinkan sadesuojaan lämpimään.

Punkkiosio: Heppu sai muutama viikko sitten punkkitabletin, joka tappaa punkit, jotka pääsee puremaan. Reissun punkkisaldo oli yksi kuollut kiinnittynyt punkki ja kaksi elävää käveli Hepun turkilla. Uskoisin, että aika vähällä selvittiin. Punkkitarkastukset tehtiin lähesjoka välissä, varsinkin ennen sisään tuloa.

Russelien tokokoulutuspäivä

Sunnuntaiaamuna heräsimme aivan liian aikaisin ja suuntasimme kohti Tamperetta ja russelien tokokoulutuspäivää, kouluttajana Riikka Pulliainen. Porukka oli jaettu kahteen osaan; aamulla alottelevat ja ALO/AVO koirakot, ja iltapäivällä VOI/EVL koirakot. Koulutus oli saanut harmittavan vähän russeleita liikkeelle; aamulla meitä oli Hepun lisäksi vain yksi toinen russeli. Mutta se ei onneksi menoa haitannut.

Päivä oli erittäin antoisa. Ennen aloitusta meille opetettiin, että me olemme namiautomaatteja, ja myös helpoista asioista pitää palkata, jotta ne pysyvät mielekkäinä (tämä oli jo siis ensimmäinen asia, mitä olen tehnyt väärin :) ). Erityisen tärkeänä Riikka piti perusasennon palkkaamista, jolloin koira automaattisesti haluaa tarjota perusasentoa. Riikan tapa kouluttaa perustuu pääasiassa positiiviseen palkkaukseen, mutta koirasta riippuen voi myös kieltää väärää toimintaa. Aikaa meillä oli varattu neljälle koirakolla kolme tuntia, joten kerkesimme (lähes aikarajoissa) kaikki koulutettavaksi kaksi kertaa. Olimme ensimmäisenä. Heti, kun tulin kentälle, sain jo ensimmäisen tärkeän neuvon; ei kannata aloittaa pyytämällä koiraa sivulle ja lähteä seuraamaan, koira pitää saada innostumaan ja mukaan tekemään. Muutamalla kiepillä itsensä ympäri Heppu innostu ja tarjosi sivua aivan eri intensiteetillä (miten voikin joku olla noin pienestä asiasta kiinni). Meidän ensimmäisella osuudella aiheena oli sosiaalinen palkkaaminen ja palkkaaminen yleensäkin. Esim juuri näillä kiepeillä ja omalla riehumisella sain Hepun innostumaan ja vireen kohdilleen; Heppu pysyi hyvin kontaktissa myös liikkeiden välissä. Ei yhtään haistelu ongelmaa eikä yhtään karkaamista, JIPPII! Riikan mukaan riittävän usein tapahtuva palkkaaminen pitää koiran motivoituna, jolloin se unohtaa omat hommat ja haluaa työskennellä mun kanssa. Kontakti Hepulla oli hyvä, kun minä katsoin koiraan, mutta kun Riikka pyysi minua katsomaan seuraamisessa eteenpäin, Heppu kyllä seurasi, mutta samalla siirtyi vähän kauammaksi ja hävitti suoran kontaktin. Tästä saimmekin sopivan aiheen seuraavaan vuoroomme. Pentuseuraamisharjoituksilla koitimme saada Heppua lähemmäksi mun jalkaa ja mun katsetta eteenpäin (kun katsoo 1,5m koiran eteen, niin itseasissa näkee mitä koira tekee). Tässä kaikkein suurimmat vaikeudet olivat minulla, että miten saan käden käännetty niin, että palkka tulee oikeasta kulmasta (muistan taistelleeni tämän aiheen kanssa viimeksi viime syksynä, ja ei se käsi vaan meinaa kääntyä :) ).

Kivaa oli ja paljon uutta tuli opittu.
Lyhyesti siis:
-Olen namiautomaatti
-Palkkaan kaikki perusasennot
-Koiralle oikea vire ennen liikettä
-Sosiaalinen palkka (kiepit, koirasta poispäin, koira hyppymään vasten)
-Välillä on hyvä palata perusteisiin
-Naksutin on helppo (esim. katsekontakti, hiljasena pysyminen)
-Katson eteenpäin, en koiraan

Nyt ollaan innokkaina käytetty uusi vinkkejä; Heppu tykkää erityisesti namiautomaatti-kohdasta. Ja ensi vuotta ja seuraavaa russeli tokopäivää odotellessa. Kiitos Laura Myllys järjestämisestä ja kuvista.

Perus Heppu; sosiaalinen palkkaaminen
Kuva Laura Myllys

 

Heppu pysyy hyvin kontaktissa, vaikka minä keskityn kuuntelemaan Riikkaa
Kuva Laura Myllys

 

"Miten päin tää käsi laitetaan"
Kuva Laura Myllys

Innokas rauniokoira

Hepusta on kehittymässä varsinainen rauniokoira! Eilen oli vuorossa jo kolmannet rauniotreenit. Heppu pääsi vuoroon jo toisena ja oli intoa täynnä (tarvittiin muutama palaaminen autolle ennen kuin päästiin vetämättä perille). Kaikesta riemusta huolimatta Heppu jaksoi ottaa kontaktia; tämä oli kyllä suurin onnistumisen ilo! Maalimiehiä oli taas kolme. Ensimmäinen näyttäytyi haamuna ja meni piiloon betonilohkareiden alle. Heppu lähti käskystä etsimään vaihdilla. Paikallistamisessa oli hiukan vaikeuksia, mutta Heppu jaksoi tehtä töitä periksi antamatta. Pitkän etsinnän ja kiipeilyn jälkeen pelastettava löytyi; ja Heppu pääsi suukottelemaan löytämäänsä uhria :). Toinenkin maalimies näyttäytyi haamuna ja meni piiloon puiseen kelaan. Heppu lähti käskystä ja löysi maalimiehen suoraan. Viimeinen olikin sitten piilossa jo valmiiksi. Lähetin Hepun kohtuu läheltä, ja koira sai hajun samantien. Hetkessä löytyi viimeinenkin maalimies. Heppu oli tosin sitä mieltä, että voisi etsiä lisää, ja lähtikin omaan itsenäiseen tapaansa etsimään lisää maalimiehiä. Maalimiestin sijasta Heppu löysikin värikuulia, jotka ilmeisesti maistuvat yhtä hyviltä kuin raakalihapullat; ainakin sen verran maukkaan näköisesti yksi kerkesi kurkusta alas. Nyt sitten odotellaan värjääkö se kakan keltaiseksi :) On se mukavaa katsella, kun koira jaksaa tehdä töitä innolla!

Hepulla oli muutenkin hyvä maanantai; kävimme ennen treenejä juoksemassa. Tavoistaan poiketen Heppu juoksi innokkaasti edellä! Palkaksi käytiin sitten uimassa lenkin päätteeksi.

Viikonloppuna olimme Evolla vaeltelemassa.

Viime viikolla käytiin myös Pedro-kaverin kanssa vahtimassa lehmiä.

Uusi harrastus: Rauniot!

Eilen päästiin vihdoin kokeilemaan raunioita. Tämä harrastus on ollut minulla mielessä siitä asti, kun koiran tuloa ja mahdollisia harrastuksia ruvettiin pohtimaan. Hepun luonne ja nenänkäyttö taipumuset ovat vain vahvistaneet käsitystä, että tämä voisi olla meille sopiva juttu. Treenipaikat on ollut aika tiukilla, mutta nyt onneksi onnisti; Vantaan palveluskoirilla oli tilaa yhdessä ryhmässä.

 

Treenit palasivat kesätauolta, eikä treenaajia ollut paikalla meidän lisäksi kuin yksi ja kouluttuja. Tämä oli tietysti hyvä, kun oli aikaa kysellä ja katsella ympärilleen. Kääntöpuolena, että ei nähnyt muita koira työssä, kun oli itse maalimiehenä. Heppu oli aivan innoissaan uudesta paikasta, mutta tajusi heti että täälläkin työkennellään yhdessä; juoksi innoissaan ympäriinsä, mutta tuli heti kutsuttaessa luokse. Ensimmäisenä tehtiin ihan helppo harjoitus, missä maalimies näytti Hepulle, että lähti palkkaherkkujen kanssa piiloon. Heppu näki mihin päin maalimies meni, ja lähti käskystä perään kuin raketti suoraan maalimiehen syliin. Ensimmäisen harjoituksen perään käveltiin raunioilla; Heppu tutki innokkaasti uutta ympäristöä ja meni ennakkoluulottomasti erilaisiin paikkoihin ja koloihin (tapansa mukaan häntä heiluen hirveellä kiireellä :) ). Toisena harjoituksena tehtiin kuten ensimmäisessä paitsi, että Heppu ei nähnyt mihin piiloon maalimies meni ja piilo oli vähän vaikeampi. Kun maalimies hävisi Hepun näkyvistä herkkujen kanssa, alkoi hirveä haukku ja ulina. Kun päästin irti, Heppu lähti jalat täristen maalimiehen suuntaan. Muutamalla pupuloikalla Heppu löysi maalimiehen. Heppu oli niin elementissään! Itselläkin oli oikein kivaa, kun näki, miten koira nautti.

Maalimiehenä muille

 

Treenien jälkeen mentiin vielä 'tottis ja kettis' -kentälle katsomaan ketteryysesteitä. Kokeiltiin muutamaa, metalliputkea, epämukavaa alustaa, keinua ja heiluvaa lankkua. Kaikki onnistui hyvin. Kotona Heppu oli aivan poikki, nukahti nalle kainaloon olohuoneen lattialle.

 

Kiva uusi harrastus!

Erä-Heppu

Kesäloman huipennukseksi lähdimme koko perhe Kevolle vaeltamaan. Reissu oli Hepulle ensimmäinen oikea vaellus, joten minua vähän jännitti meneekö kaikki hyvin. Tarkoitus oli kiertää Kuivin kierros ja käydä huiputtamassa Guivi-tunturi. Alunperin oli tarkoitus olla maastossa 5 päivää, mutta lumisade ja pakkanen ajoi meidät reippaampaan vauhtii ja oltiin hotellissa jo 4 päivän jälkeen.

Lähdimme torstaina aamupäivästä ajamaan kohti pohjoista. Heppu matkusti kiltisti autossa; pidempi pysähdys Jyväskylässä ja pissatauko Oulussa auttoi jaksamaan Rovaniemelle asti. Rovaniemellä olimme yötä hostellissa, josta onneksi löytyi koirahuone (Heppukin sai nukkua omassa sängyssä). Kohtalaisesti nukutun yön jälkeen jatkoimme innolla ja sadetilannetta seuratan kohti pohjoisinta Suomea. Yhden jälkeen iltapäivällä pääsimme vihdoin Sulaojan parkkipaikalle. Heppu lähti heti innolla maastoon, onneksi auringon paisteessa.

Ensimmäisen päivän matkaksi kertyi 18km, kun vaelsimme Sulaojalta Ruktajärven kautta Nagoaiviin. Ruktajärven jälkeen olimme jo täysin tunturimaastossa. Maisemat oli hienot, mutta kova tuuli taisi hiukan epäilyttää Heppua. Ilma alkoi muuttua tuulen ansioista myös kylmäksi. Kun pääsimme Nagoaiville, laitoimme äkkiä tulen autiotuvan kaminaan. Pystytimme varmuudeksi teltan ulos, jos joku vielä tulisi tupaan. Saimme kuitenkin olla omassa porukassa ja nukkua lämpimässä autiotuvassa. Heppu nukkui yön sikeästi viereisellä laverilla oman makuupussin päällä.

Tuvan vieressä ollut lumikasa sai Hepun hullaantumaan.

Aamulla Heppu oli taas intoa täynnä; edellisen päivän kilometrit eivät näkyneet missään. Toisen päivän matka oli 17,5km Akukammin kautta Kuivin majalle. Koko päivä vaellettiin tunturissa, maisemat olivat todella upeat. Heppu ei niinkään katsellut maisemia enemmänkin haisteli tuulen tuomia hajuja ja yritti hyökkäillä lapin tiirojen kimppuun. Hepun onneksi matkalta löytyikin kaikkea kivaa esimerkiksi isoja lumialueita ja poronsarvet, joissa oli vielä vähän verta ja karvoja. Ilma oli pääasiassa hyvä, mutta tuuli todella kylmä. 

 

Kuivin autiotuvalla olikin jo porukkaa, kun pääsimme sinne. Mukavat naiset ottivat kuitenkin koiravieraan innokkaana tupaan, ja saimme luvan nukkua yön tuvassa, onneksi. Iltaa kohti tuuli taas yltyi ja teltta heilui ja rämisi siihen malliin, että kukaan ei olisi nukkunut silmäystäkään koko yönä. Tuvassa yö sujui taas mallikkaasti!

Kolmannen päivän aamuna lähdimme ilman rinkkoja valloittamaan Guivi-tunturia. Heppu ei enään vetänyt yhtä innokkaasti kuin edellisinä päivinä, mutta häntä heiluen lähdettiin matkaan. Tuulikin alkoi olla Hepulle jo tuttu juttu. Tunturissa parasta oli isot lumikasat, joissa piti käydä jatkuvasti pyörimässä. Huipulle Heppu tietysti kerkesi ensimmäisenä.

Iltapäivällä lähdettiin vielä kohti putousta. Päivälle kertyi matkaa 21km, Heppu jasoi todella hyvin, varsinkin kun matkalla nähtiin poroja. Niiden perään olisikin ollut kiva kirmata, harmiksi hihna esti yritykset. Illalla käväistiin vielä katsomassa valtavaa putousta. Yöksi pystytimme teltan, kun kammi ei ollut nukuttava. Yö oli todella kylmä, joten Hepulle puettiin fleace-puku päälle ja se pääsi nukkumaan Tomin makuupussin sisään. Aamulla koiruli tuli vielä minunkin makuupussiin kokeilemaan olisiko siellä mukavampaa. 

Neljäs päivä alkoi aurinkoisena, mutta kylmänä vesistön ylityksellä. Heppu ylitti virtaavan veden kuivana Tomin sylissä, kun me sitten kasteltiin itsemme polvia myöten jäätävään veteen. Aurinkoinen aamu vaihtui äkkiä kylmäksi lumisateeksi tuulisessa tunturissa. Kanjonimaisemat jäivät kokonaan lumen peittoon. Kylmästä ilmasta johtuen käveltiinkin reippaasti autolla asti muutaman pitkän tauon avulla. Viimeisen päivän matkaksi tuli huimat 30km. Loppumatkalla Heppu alkoi olla jo todella väsynyt. Onneksi vastaantulijat pysähtyivät rapsuttelemaan Heppua, joka sai tästä aina valtavasti lisäenergiaa. Häntä heiluen kuitenkin mentiin maaliin asti!

Matkalla suurinta herkkua Hepulle oli viime vuotiset puolukat, jotka olivat olleet pakastuksessa lumen alla talven yli. Heppu huomasi polun varresta asioita, jotka olisi meiltä jääneet huomaamatta, kuten poron ruumiit ja linnunpesät (onneksi ei päässyt käsiksi yhteenkään pesään). Muitakin koiria reissulla näkyi, mutta Heppu oli ainut pikku koira. Sehän ei meidän menoa haitannut, varsinkin kun kylmimpänä yönä mahtui hyvin makuupussin lämpöön nukkumaan. Sadetakki oli hyvä tuulisuoja. Joet ja purot Heppu ylitti pääasiassa itsenäisesti, virtaavissa ja syvemmissä paikoissa Tomin sylissä. Kylmä vesi ei onneksi ollut Hepulle mikään ongelma päin vastoin. Heppu keksi äkkiä, että sadetakin saa pois, kun käy uimassa se päällä. Flexi oli hyvä hihnavaihtoehto, varsinkin kun senkin sai rinkan vyötärölle kiinni ja kädet itseltä vapaiksi. Todella upea reissu meille ja Hepulle. Vaelluksen lopuksi Heppu nukkui kaksi päivää yhteen pötköön :)

Ensimmäinen ratatreeni agilityssä

Viime viikolla teimme agilitytreeneissä ensimmäisen ratatreenin 11 esteen radalla (hyppyjä ja putkia). Oli todella hauskaa päästä kokeilemaan. Ensimmäiset ajatukset oli, että miten radan muistaa ja sitten, että mitenhän tämän ohjaisi. Muistaminen oli yllättävän helppoa. Ohjaamisen miettiminen sitten vähän vaikeampaa. Ensimmäisellä yrittämällä ohjaaminen meni muutamissa kohdissa vähän säätämiseksi; en ohjannut Heppua tarpeeksi pitkälle putkiin, joten koiruli pujahti menopäästä myös pihalle ja hypyn takaa kierrättämisessä olin liian hidas ja Heppu joutui odottelemaan mua. Toisella yrittämällä menikin sitten tosi hyvin. Heppu oli oikein mallikas agilitykoiruli. Ohjaaminenkin onnistu suhteellisen hyvin. Molemmilla oli tosi hauskaa! Agility on ihan parasta!

Agilityyn liittyen meillä on menossa keppien opettelu. Päästiin HSKH:n järjestämällä 2x2 kepit-kurssille. Metodi tuntuu Hepulle ihan toimivalta. Heppu tajusi nopeasti, mistä hommassa on kyse. Ollaan nyt edetty 2 keppipariin, jotka ovat 1-7 asennossa. Alussa Hepulla oli vähän keskittymisongelmia, mutta nyt on lyhennetty treenit niin lyhyiksi, ettei tätä ole enään esiintynyt. Itsellekin on ollut ihan opettavaa yrittää heittää palkka oikeaan suuntaan :)

Tokorintamalla on ollut todella vaihtelevaa. Välillä treeneissä Heppu ei viitsi tehdä mitään ja joskus taas mennään ihan täpöllä. Olen kuitenkin onnistunut löytämään etupalkkauksen. Se tuntuu toimivan Hepulle hyvin, ainakin kotona. Sillä sain vihdoinkin Hepun seisomaan paikallaan ilman mun vilkuilua ja ennakointia jäävässä. Nyt pitäisi vielä saada kitkettyä pois käteen hyppiminen ja se, että Heppu tarjoaa maahanmenoa, kun odotellaan luoksepäästävyydessä omaa vuoroa. Sitten vaan kokeeseen.. Olen kyllä onnistunut kasaamaan aikamoisen koejännityksen. Nyt on jo vähän sellainen fiilis, nyt vaan menoksi, ettei jännitys kasva lisää. Sitten, jos ekalla kerralla mokataan, niin sitten mokataan; seuraava kerta menee sitten paremmin :).

Muutama agikuva aurinkoisen kevätpäivän ulkotreenailuista.

Elämää Murkun kanssa

Hetki on vierähtänyt edellisestä tekstistä. Viime viikolla pääsimme taas treenien makuun (minun parin viikon reissun jälkeen). Heppu olisi kovasti ollut lähdössä mukaan reissuun.

Treenitauko taitaa välillä tehdä Hepulle hyvää. Viime keskiviikon tokotreeneissä oli parasta kontaktia koskaan. Tämä oli suuri yllätys, kun reissuni jälkeen Heppu ei kotona totellut/kuunnellut mua ollenkaan. Tervetuloa kotiin oli vasten hyppimistä hampaat edellä. Lenkit on ollut hirveää tappelua (reissun jälkeen ja osittain vieläkin), joten siis odotukset treeneihin ei ollut kauhean kummoset. Ilmeisesti Hepun treeni-innostus oli kahdessa viikossa kasvanut niin paljon, että ei viitsinyt siellä mököttää mulle. Tokossa tehtiin jääviä liikkeitä. Heppu oli tosi hyvä! Tosiaan täydellinen kontakti ja kuunteli käskyt hyvin. Paikkamakuukin lopussa oli jo ihan ok. Pysyi paikaillaa ilman ryömimistä. Tokosta on periaatteessa ihan hyvä fiilis, mutta en sitten kuitenkaan uskalla vielä maaliskuunlopun kokeeseen ilmottautua, kun jännittää, miten Heppu jaksaa tehdä kaikki liikkeet ilman palkkaa. Katsellaan, ehkä jo huhtikuussa.

Viime keskiviikkona päästiin vielä korvaamaan väliin jäänyttä agility kertaa. Heppu oli jo tosin vähän väsynyt tokosta, mutta mulle oli tärkeää vielä päästä harjoittelemaan valssia. Tehtiin Hepun kanssa vaan lyhyitä pätkiä. Mulle toi ohjaaminen on tosi vaikeaa. Menee aina ensimmäinen kerta koiran kanssa hahmottaessa. Heppu oli muuten ihan menossa, mutta jostain syystä putki tuotti vaikeuksia. Sama ongelma jatkui tämän viikon treeneissä. Putkea täytyy mennä vahvistamaan nyt, kun pääsee ulos jo treenaamaan. A-este taas oli ihan Hepun suosikki niin viime viikolla kuin tälläkin viikolla. Tämän viikon suurin ongelma oli Hepun kierrokset. Se kävi ihan punaisilla hiilillä: joka kerta kun jätin sen odottamaan, niin se lähti mun perään ja komensi räksyttämällä ja hyppimällä. Muutenkin on nyt aikamoinen murkku päällä. Heti, kun jokin ei mene mielen mukaan, niin haukkuminen ja hyppiminen iskee päälle. Tämähän ei tietenkään katso aikaa tai paikkaa, vaan kotona räksytetään mahdollisimman myöhään illalla ja taas lenkillä silloin kun on mahdollisimman paljon ihmisiä liikenteessä. Eipä sitä auta muu kuin katsella taivaisiin ja odotella. Onneksi äijä-kohtaukset ei kestä kauhean pitkään.

Toko ja agilityn lisäksi kävimme kokeilemassa Turussa rally-tokoa. Hepulla ja 9 muulla russelilla oli oikein hauskaa. Laji vaikuttu oikein mukavalta. Päästiin heti kokeilemaan helppoa rataakin. Lisäksi liikkeet oli hyviä kotona harjoiteltaviksikin. Varsinkin peruuttaen minun kiertämisestä tuli meidän uusi harjoituksen kohde. Kiitos Stinalle järjestämisestä! Toivottavasti kesällä päästäisiin rally-tokon alkeiskurssille. 

Heppu juhli 1vee synttäreitä nakkiraejuustokakulla 23.2.